skip to Main Content

On aika raottaa verhoa hieman lisää

Mun elämä on ollut yhtä hullun myllyä siitä saakka, kun mun isä nosti mut ensimmäistä kertaa jouluaattona 1984 Mockfjärdissä ruotsissa meidän keittiön pöydän päälle tonttulakki päässä, ja tuumasi vanhemmille sisaruksilleni: -Tässä on teidän ainut joululahja, muita ei tänä vuonna tule. 😉 Mä en valita lainkaan, sillä kaiken tämän pyörremyrskyn keskellä mun elämässä on tapahtunut niin paljon kaikkea kivaa. Joskus tietysti jotain ikävääkin, mutta pääasiassa koen olevani todella onnekas. <3 Niin, ja kelatkaa mun sisaruksia, ja sitä miten onnekkaita ne on, kun ne sai tällasen ilopillerin joululahjaksi. 😀

Viimeiset viikot on ollut todiste taas siitä, miten elämä kantaa, kun sen vaan antaa viedä mukanaan. Moni teistä tietääkin, että avasin oman kahvilan Vaasaan vuonna 2016. Lukuisien haasteiden jälkeen päädyin kuitenkin sulkemaan kahvilani ovet viimeisen kerran joulukuussa 2017. Saman aikaisesti koin surua, haikeutta, pettymystä, iloa, helpotusta, epäonnistumista ja mitä kaikkea näitä nyt on. En koe olevani luovuttaja, mutta päätin antaa periksi. Lapseni olivat liian pieniä, olin joko jatkuvasti poissa kotoa, tai kahvilalta, kun minua olisi tarvittu. Tuntui että olen koko ajan jollekkin velkaa jotain, enkä millään saa kaikkia pysymään tyytyväisinä. Ihmiselle, jolla on taipumusta perfektionismiin, oli kaikki tämä hieman liikaa, ja aloin palamaan loppuun. Todellisuudessa kovimmat vaatimukset tulivat minulta itseltäni itseäni kohtaan.

Tammi-helmikuu ja varmaan osa maaliskuutakin kului siihen, että en oikein saanut mistään mitään iloa irti. Olin vain väsynyt koko ajan, eikä mikään huvittanut. Kun olin levännyt tarpeeksi, palasin takaisin palkkatöihin. Löysinkin itseni aivan mielettömän upeiden työkavereiden keskeltä työssä, jossa ei oikeasti jätetty työkavereita pulaan. Noita tyyppejä ei voi muistella mitenkään muuten kuin lämmöllä. <3 Elämäkin alkoi tuntumaan paljon paremmalta. Kaipuu takaisin kahvilatyön pariin alkoi painaa rinnassa.

Lokakuussa 2018 pääsin töihin uuteen upeaan kahvilaan, joka avattiin Vaasaan. Pääsin kouluttautumaan baristaksi sekä senior baristaksi, jolloin kahvituntemukseni lisääntyi hurjasti. Olen ikuisesti kiitollinen kaikista koulutuksista, joita tuo työ toi mukanaan. Harjoittelujakson toteutin Helsingissä, jolloin työskentelin jäätävän kokoisessa (enkä edes liioittele) kahvilassa, ja pääsin näkemään miten eri tavalla asioita voi hoitaa. Työ kyseisessä firmassa on todellakin ollut hyvin opettavainen. Samalla silmäni aukesivat jo kuukauden parin jälkeen, ja hinku yrittäjäksi kasvoi ihan toisiin sfääreihin.

Aika tarkalleen kolmisen viikkoa sitten sain veljeltäni hyvin mielenkiintoisen puhelun. Hän halusi avata kahvilan ja kysyi lähtisinkö siihen mukaan sitä pyörittämään. Ajattelin, että hän on aivan hullu. (Niin no toisaalta, oonhan mäkin. ;D). Mietin kaikkia niitä epäonnistumisia omalla kohdallani. Mietin kaikkia omia pelkojani. Mietin että en halua veljeäni samaan tilanteeseen, jossa itse olin muutama vuosi takaperin. Sanoin tulevani katsomaan tilaa ja miettiväni asiaa. Seuraavana päivänä ajoimme miesystäväni kanssa paikan päälle. Veljeni sanoi, että vähän maalia sinne ja tonne ja se on siinä. Noin vaan. Perfektionisti sisälläni heräsi taas. Mietin mielessäni vaan, että eihän tästä saa kahvilaa tekemälläkään (sori isoveli).

(Tässä lähtötilanne)

Veljeni ja hänen vaimonsa kertoivat suunnitelmistaan minulle, mutta omassa päässäni pelko otti kaiken vallan. Ajattelin että en voi lähteä mukaan mihinkään mihin en itse usko. Kunnes uskoin. Nukuin yön yli ja aamulla herätessäni kaikki oli mielessäni täysin kirkkaana. Tajusin että täähän vois oikeesti toimia. Tästä vois oikeesti tulla tosi kivaa. Ilmoitin ajatukseni ja ideani, istuimme alas ja sovimme yhteistuumin toteuttavamme tämän hankkeen.

(Mun valitsema ihana tapetti <3)

Tulemme siis avaamaan kahvilan osoitteeseen Vaasantie 268, 66400 Laihia. Paikka on maantien varrella ja siellä on tällä hetkellä täys kuhina käynnissä. Kahvilasta tulee ihanan tilava ja olen itse päässyt hyvin vahvasti mukaan suunnittelutiimiin. 🙂 Tosin vasaraa ja maalipensseliä kukaan ei oo uskaltanu mulle luovuttaa. ;D Veljen vaimolla on tässä vahvasti näppinsä pelissä, tässä kohtaa vähintäänkin työnjohtajan roolissa. 🙂 Ja mikä parasta, seinänaapurina mulla on ihminen, joka tekee töitä samalla intohimolla ja suurella sydämellä autojen parissa, kun minä kakkujen parissa. Nimittäin oma rakas veljeni. <3 Varokaa siis kun lähdette kakkukahville, niin saatatte palata kotiin uuden auton kera. ;D

Ai niin, melkein unohdin jo. ;D Kyseisestä kahvilasta tulee siis saamaan tietysti myös Cake Dayn ihania raakaherkkuja, sekä tilauskakkuja. Valikoimiin tulee myös paljon muita gluteenittomia tuotteita, ja niille jotka välttävät “gluteeniton-sanaa” on tarjolla myös perinteistä sokeripullaa. 😀 Valikoimassa yhdistyy entinen, sekä nykyinen osaamiseni ja tieto/taitoni, ja vain taivas on rajana, joten toiveita ja ehdotuksia otetaan aina ilomielin vastaan. 🙂 Nimikin uudelle kahvilalle on jo valmiina:

 

 

Nimen valinta oli helppo, sillä se merkitsee minulle kahta hyvin rakasta asiaa. Nimi tarkoittaa siskoa, ja itse näen tämän tulevan kahvilan Cake Dayn “siskona”, aivan kuten myös veljeni omistaman kahvilan pyörittäjä on hänen pikkusiskonsa. Kahvilan ovet aukeavat syyskuun alussa ja avajaiset pidämme myöskin syyskuun alkupuolella. Näistä tarkemmin lähempänä ajankohtana. 🙂

Niin, ja ei varmaan tarvi edes sanoa et mä oon tästä NIIN INNOISSANI!!! 😀

<3:lla Marja

Back To Top