Yritykseni valmistaa raakakakkuja, raakasuklaita, raakapalloja ym. raakaherkkuja laadukkaista ja terveellisistä raaka-aineista, luontoa kunnioittaen. Jokainen tuote on täysin yksilöllinen, ja kaikissa niissä näkyy minun kädenjälkeni. Luonto kaikessa monipuolisuudessaan on inspiraationi lähde. Raakakakut, sekä -pallot valmistetaan hyvin pitkälle erilaisista pähkinöistä, siemenistä ja manteleista, käyttäen huolella valikoituja, maukkaimpia, sekä ravintorikkaimpia yksilöitä. Makeutuksena toimivat mm. hunaja, tuoreet, sekä kuivatut hedelmät ja kotimaiset marjat.

Tällä hetkellä kaikki tuotteeni ovat gluteenittomia, maidottomia, soijattomia, munattomia, sekä täysin ilman keinotekoisia lisä- ja väriaineita. Myöskään lisättyä sokeria ei raakaherkuistani löydy. Mainitse aina tilatessasi, jos sinulla on jokin ruoka-aineallergia!

Elämme tässä hetkessä, ja yritykseni tärkein asia onkin tuottaa ihania herkkuja laadusta tinkimättä. Jatkuva tutkiminen, uusien raaka-aineiden etsiminen, sekä entistä parempien reseptien kehittäminen kuuluvat jokaiseen päivään. Myöskin uusille mahdollisuuksille, tilaisuuksille, sekä yhteistyölle muiden yritysten kanssa, suhtaudun positiivisesti. Odotan jo innolla tulevaa, toivottavasti tekin.

Mistä kaikki alkoi?

Todella pitkän odotuksen jälkeen heinäkuussa 2013 saimme suloisen pienen tyttäremme ensimmäistä kertaa syliimme. Sairaalasta kotiuduttuamme ensimmäiset viikot sujuivat hyvin. Tyttö nukkui paljon, kasvoi reippaasti ja ruoka maittoi enemmän kuin hyvin. Pikkuhiljaa ongelmat kuitenkin alkoivat ja neiti itki jatkuvasti, kieltäytyi syömästä, huusi ja söi, ja unetkin vähenivät. Soitin usein siskolleni, jolla oli jo omia lapsia, ja pyysin häneltä neuvoja. Isosiskoni sanoi minulle, että jos minusta tuntuu, että lapsellani on jokin vialla, niin silloin näin on. “Luota äidinvaistoosi, äläkä kuuntele ketään muuta!”

Muutaman viikon kuluttua aloimme olla lasteni isän kanssa tosi väsyneitä. Lapsi itki kaiken aikaa, emmekä tienneet mikä on vialla. Tyttö oksenteli aivan käsittämättömiä määriä, mikä ei enää neuvolatädin mielestäkään ollut normaalia. Lopuksi neidin kasvot sekä vartalo täyttyivät punaisista näpyistä. Näytin kuvaa tytöstämme sisaruksilleni, joilla oli lapsia, sekä muillekkin sukulaisille, ja pyysin apua heiltä. Jokainen kommentoi kuvaa sanoin: maito-allergia/maito- ja vilja-allergia. Yhtäkkiä muistinkin että molempia allergioita oli ollut suvumme lapsilla todella paljon.

Hakeuduimme yksityiselle lääkärille, koska halusimme saada tytöllemme nopeasti apua. Lapsemme hyvinvointi oli meille molemmille aina etusijalla. Lääkäri sanoi ensimmäisenä, “kuulostaa ihan koliikilta.” Minä kieltäydyin kuitenkin uskomasta tähän. Äidinvaistoni sanoivat jotain aivan muuta. Lopetin myös maitotuotteiden käytön, mutta ongelmat sen kuin jatkuivat. Aina aamulla kaurapuuron syömisen jälkeen imetin lastani ja tytön kasvot lehahtivat kerta toisensa jälkeen tulipunaisiksi. Lopulta karsin myös viljatuotteet ruokavaliostani, mutta sekään ei auttanut. Seuraavaksi oli luovuttava myös soijasta ja kananmunasta.

Aloin olemaan hyvin väsynyt, sillä en enää tiennyt mitä uskaltaisin laittaa suuhuni, koska lapsemme reagoi hyvin voimmakkaasti moneen ruoka-aineeseen. Pulloa tyttö ei huolinut lainkaan, vaikka sitäkin yritimme muutaman viikon ajan. Myös neuvolasta neuvottiin että tämä saattaisi olla kohdallamme paras ratkaisu, mutta neiti kieltäytyi kokonaan syömästä. Vähitellen lapsen oireilu helpottui ja lääkäristä neuvottiin palauttamaan ruoka-aineita omaan ruokavaliooni. Kananmuna oli lopulta ainut, johon tyttö ei reagoinut mitenkään. Oloni oli lohduton, sillä kaikki energiani olivat vähissä, enkä keksinyt mitä voisin syödä, koska maitotuotteet ja vilja olivat aina kuuluneet ruokavaliooni.

Soitin eräänä päivänä veljelleni ja sanoin olevani todella uuvuksissa. Hän neuvoi minua etsimään mahdollisimman paljon tietoa raakaruoista. En tuntenut koko käsitettä lainkaan. Pikkuhiljaa löysin kuitenkin reseptejä, joissa käytettiin luonnon omia raaka-aineita, ilman lisä- ja väriaineita. Olin luopunut myös makeisista ja muista herkuista kokonaan, sillä neiti reagoi myös niihin voimakkaasti. Kokeilin useita raakaruokareseptejä, kehittelin niitä itse, muokkasin muiden tekemiä reseptejä itselleni mieluisemmiksi, ja kuinka ollakkaan tyttäreni ei oireillut enää lainkaan.

Hymy palasi takaisin kasvoilleni, aloin nauttimaan taas elämästä, eikä pikkuhiljaa kuvioihin hiipinyt masennuskaan enää vaivannut. Tunsin oloni pitkästä aikaa energiseksi ja kylläiseksi. Olin löytänyt mahtavia reseptejä makean nälkään, eikä tavallisia karkkeja enää tehnytkään mieli. Huomasin myös että en kokenut enää minkäänlaista ”moraalista krapulaa” herkutellessani, eikä jälkeenpäin tullut sitä kaameaa oloa, mikä ennen tuli syötyäni pussin makeisia/levyn suklaata. Nämä makeat leivonnaiset, paitsi hillitsivät makean nälkääni, myös täyttivät mahaani muiden välipalojen tavoin. Pikkuhiljaa lasteni isä innostui myös näistä resepteistäni, niitä hieman kehiteltyäni.

Tänä päivänä en enää edes harkitse palaavani menneeseen. Olen tajunnut vasta jälkeenpäin kuinka huonosti voin aikaisemmin. Minulla oli jatkuvasti maha kipeä, pyörrytti ja heikotti. Olin tosi pahasti koukussa makeisiin/sokeriin, ollut jo kymmenen vuoden ajan. Nykyään meillä syödään hyvin paljon raakaruokia. Leivon lähes päivittäin, ja nautin näitä herkkuja jatkuvasti, ja hyvällä omalla tunnolla. Ihan kuin huomaamattani, tiputin myös kaikki raskauden aikana tulleet kilot ja enemmänkin. Toki säännöllinen liikunta on aina ollut myös osa elämääni.

Kun meidän ensimmäinen lapsemme syntyi, ja hänellä todettiin monenlaisia allergioita, olisin toivonut jonkun kertovan minulle raakaruoista. Että joku olisi antanut minulle valmiit reseptit käteen, ja sanonut, noita kaikkea voit syödä. Niin ei kuitenkaan käynyt ja oli aikamoisen työn ja tuskan takana etsiä, kokeilla, ja uskaltaa aloittaa kaikki aivan alusta, pienen lapsen äitinä kun olisi ollut muutakin tekemistä.

Tämän vuoksi päätimme lasteni isän kanssa, että perustan tämän raakakahvilan. Minulla on kädessäni valmiit reseptit ja tuotteet. Lisää kehittelen lähes päivittäin, ja otan innolla myöa uusia haasteita vastaan. Tästä on tullut suurin intohimoni, ja mikä onkaan sen parempaa, kuin jakaa kaikki tämän teidän kanssa. Toivon että voin myös auttaa saman ongelmien kanssa kamppailevia vanhempia, antaa vinkkejä, kertoa omista kokemuksistani, ja kuulla myös teidän tarinanne. Toivon mukaan myös te, joilla on jo paljon kokemuksia raakaleivonnasta, saatte tästä jotakin irti.

<3:lla Marja